Liike-elämätaustainen Mark Boyle kuvaa kirjassa Moneyless Man elämäänsä vuoden verran ilman rahaa 2008 – 2009 pankkikriisin aikoina. Boylen kokeilu sai aikoinaan valtavaa huomiota brittitiedotusvälineissä BBC:tä ja The Guardiania myöten. Boylen kokeilu kesti lopulta kolme vuotta, mutta kirja kuvaa ensimmäistä hänen rahattomista vuosistaan.

Moneyless Manissa tulevat ilmi ne käytännön haasteet, joita rahajärjestelmän ulkopuolella eläminen tuo käsiteltäväksi. Ensinnäkin, asiat jotka rahajärjestelmän sisällä hoituvat helposti ja nopeasti, voivat tuottaa suurta päänvaivaa sen ulkopuolella. Esimerkiksi sytkärin saa hankittua kioskista pikkurahalla, mutta rahattomana sellaista joutuu etsimään kadulta, jos toisilta pyytäminen ei ole vaihtoehto. Boylelle se ei ollut. Suomessa homma olisi toki hoitunut todennäköisesti nopeammin keräämällä panttipulloja ja vaihtamalla pullokuitit kaupassa sytkäriin.

Toiseksi, eläminen ilman rahaa voi johtaa myös sosiaalisiin ristiriitatilanteisiin, vaikka tämä on varmaan kiinni paljon myös ihmisestä. Boyle näyttää kirjassa tekevänsä kaikkensa, jotta ei tulisi leimatuksi arvostelijoiden toimesta toisten rahoilla eläjäksi. Tämä johtaa kirjassa hullukurisiin tilanteisiin, joissa Boyle mm. kieltäytyy kavereidensa tarjoiluista ja syö omia ruokiaan perheensä joulupöydässä. Ihmiselle jolla toisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus tuottaa kiitollisuuden tuntemuksia ansaitsemattomuuden sijaan, sosiaalinen elämä rahattomana on varmasti huomattavasti helpompaa.

Miten Boyle sitten käytännössä pärjäsi ilman rahaa? Asumuksensa, vanhan asuntovaunun, hän sai yksityishenkilön lahjoituksena. Asuntovaunu seisoi maatilayrityksen tiluksilla ja Boyle teki töitä tilalla vastineeksi oleskelustaan. Ruuanlaitto ja lämmitys hoitui yksinkertaisella rakettiuunilla, peseytyminen aurinkosuihkulla. Ennen kokeiluaan Boyle osti aurinkopaneelit, jotta voisi ladata puhelintaan ja läppäriään. Sähkön käytön ylipäänsä hän perusteli sillä, että kirjan kirjoittaminen olisi muuten ollut mahdotonta. Lukiessani kävi mielessä, että käytännöllisempää ja ympäristösystävällisempää olisi varmaankin ollut hyödyntää maatilan sähköverkkoa ja jättää aurinkopaneelit ostamatta.

Liikkumiseen Boyle käytti polkupyörää. Ruokansa hän hankki yhdistelemällä keräilyä, viljelyä, dyykkausta ja työpanoksensa vaihtamista ruokaan. Syöminen ilman rahaa näyttäytyy kirjan lukijalle lopulta yllättävän helpolta, kunhan ei sitoudu ideologisesti johonkin tiettyyn ruuanhankintatapaan, vaan on valmis hyödyntämään monipuolisesti erilaisia keinoja. Äärimmillään kauppojen roskiksista voi löytyä tuhansien arvosta poisheitettyä ruokaa. Vuoden kokeilunsa loppuhuipentumassa Boyle kumppaneineen järjestikin ilmaistapahtuman, jossa ruokittiin lähes 1000 ihmistä poisheitetyllä ruualla. Tapahtuman järjestämiseenkään ei käytetty lainkaan rahaa, kaikki hoitui vapaaehtoisvoimin.

Olen lukenut aiemmin myös Tomi Astikaisen kirjan Miten Elää Ilman Rahaa. Aihepiiri on vastaava, mutta Boyle ja Astikainen lähestyvät asiaa täysin eri näkökulmista. Boylelle on äärimmäisen tärkeää omillaan toimeentuleminen, itseriittoisuus. Myöhemmin Boyle onkin irtautunut kokonaan valtayhteiskunnasta elääkseen off-grid-elämää Irlannin maaseudulla. Astikainen taas tekee kaikkensa suostutellakseen, taivutellakseen ja viime kädessä painostaakseen toiset antamaan itselleen asioita. Jopa maiden rajojen ylittäminen näyttää onnistuvan länsimaiselta nuorelta rahattomana, kun on valmis kiusamaan rajavartioita riittävän sinnikkäästi.

Rahattomuudesta puhuttaessa on mainittava myös Daniel Suelo ja hänestä kirjoitettu kirja The Man Who Quit Money. Amerikkalainen Suelo eleli vuosien 2000 – 2015 välillä ilman rahaa Utahissa elellen pääasiassa luolassa, keräten ja dyykaten ravintoa sekä vastaanottaen lahjoituksia. Tätä nykyä Suelo on ilmeisesti luopunut täydestä rahattomuudesta huolehtiakseen ikääntyvistä vanhemmistaan.

Jonkinlaisia yhtymäkohtia Boyleen voi hakea myös Suomessa omavaraistelevasta Lasse Nordlundista. Itselleni ovat tuttuja Lassen kirja Elämämme Perusteista sekä hänestä Touko Hujasen ja Antti Salmisen laatima ajatelmateos Lantun Henki. Siinä missä Lassen taidot hirrenveistosta täyteen omavaraisviljelyyn voivat vaikuttaa vaikeasti omaksuttavilta, Boylen edesottamukset rahattoman elämän ummikkona antavat toivoa myös vähemmän taidokkaille rahariippumaatomuudesta haaveileville. Rahattoman elämän aloittamiseen ei vaadita teknistä taitavuutta. Tahdonlujuus, sinnikkyys ja sopeutumiskyky ovat ensisijaisia ominaisuuksia. Sivuhuomiona on tosin mainittava, että Maria Dorffin ja Lasse Nordlundin Omavaraopisto on alkanut Suomessa paikkaamaan myös kuilua taitojen ja järjestelmäirtautumisen välillä.

Rahan elämään tuoma lisähyöty jokaista kulutettua yksikkö kohden vähenee hyvin äkkiä, se käy kirjassa ilmi. Siinä missä täysin rahaton voi joutua puurtamaan valtavasti pienten asioiden eteen, satasen budjetillakin vuodessa saa jo monenlaista omavarastelijan vaivaa säästävää. Uuden puukon tai kirveen, sukkia, nauloja, sytkäreitä, kyniä, paperia, saippuaa, suolaa, paristoja…

Boylet, Astikaiset, Suelot ja Nordlundit luettuaan voi todeta, että ihminen joutuu tekemään rahasta luopuessaan monenlaisia uhrauksia. Terveysvaivat terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella, sosiaalisen hyväksikäytön rajamailla liikkuminen ja toisaalta se suru, mitä sosiaalisen elämän kaventuminen tuo tullessaan. Raha ei tuo onnea, mutta yhtä hyvin voidaan epäillä myös toisen ääripään mielekkyyttä.

Lopuksi

Jo Aristoteles erotteli aikoinaan toisistaan taloudenhoidon eli oikonomian ja rahan keräämisen eli khremastiken. Oikonomiassa rahaa käytetään välineenä elämän tarpeisiin. Khremastikessa varallisuuden kerryttämisestä tulee itse tarkoitus. Vastaavasti voisi väittää, että se mitä rahattomuus äärimuodossa edustaa ei ole oikonomiaa, vaan khremastiken harvinainen käänteinen muoto, jossa varattomuudesta tai rahan käyttämättömyydestä tulee itse tarkoitus.

Oma kokemukseni on, että khremastike on epäluonnollista, oli tavoite sitten varallisuudessa, varattomuudessa, ylenpalttisessa tuhlaamisessa tai ylenpalttisessa nuukuudessa. Luonnollinen suhtautuminen rahaan on oikonomiaa: raha on väline ruokakaapin täyttämiseen, laskujen maksamiseen ja säästämiseen. Kun säästäminen muuttuu puolivahingossa sijoittamiseksi ja sijoittaminen tuottojen maksimoinniksi, ollaan lipsuttu vaarallisesti khremastiken puolelle.

Muokattu ja uudelleenjulkaistu 6.10.2026