Ympäristöpsykologinen tutkimus on pitkälti yksimielistä: urbaanit ympäristöt ovat ihmistä kuormittavia, luontoympäristöt ihmistä palauttavia. Tässä kirjoituksessa aion mennä asiassa pintatasoa syvemmälle. Ympäristöpsykologia tarkastelee tilaa lähinnä 2D-pintoina ja yksittäisinä elementteinä. Todellisuudessa tila on kolmiulotteinen kenttä, joka sisältää useita kriittisiä rajapintoja. Kun tarkastelee tilaa tästä näkökulmasta, avautuu kokonaan uudenlainen kokonaisymmärrys siitä, millainen tila on hermostollisesti elvyttävä ja millainen kuormittava.

Ensimmäinen tärkeä käsite tässä yhteydessä on topologinen rakenne. Topologia on matematiikan osa-alue, jota kutsutaan myös muovailuvahamatematiikaksi. Topologian näkökulmasta kappale on yhtenäinen, jos sitä voi venyttää muovailuvahan tavoin kappaleen yhtenäisyyttä rikkomatta. Käytän tässä yhteydessä topologia-sanaa geometria sanan sijaan, sillä topologia ohjaa tarkastelemaan todellisuutta kolmiulotteisena mielen ja tilan plastisena rajapintana, ei kaksiulotteisena pintana.

Toinen tärkeä käsite on rajapinta. Rajapinnassa kohtaavat kaksi eri topologiaa, sisäinen ja ulkoinen. Ihmisen kolme tärkeintä rajapintaa ovat iho, kodin seinät ja ulkoiset tontin rajat. Rajapintojen pyhyys on intuitiivisesti niin ilmeinen asia, että niiden suoja on kirjattu lakikirjaan asti. Oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja kotirauhaan. Toisaalta nykyaikana monilta puuttuu kokonaan uloin rajapinta ja kodittomilta ihmisiltä myös keskimmäinen rajapinta.

Kolmas tärkeä käsite on tekninen rajapintarikkoja. Äärimmäisin esimerkki tästä on jatkuvasti internetiin kytketty, autonomisesti toimiva ja itsekseen ääntelevä ja värisevä taskussa mukana kulkeva älylaite. Laite rikkoo niin kehon, kodin kuin kotipihan rajapinnat ihmisen täydellä suostumuksella. Tämä rajapintarikkoja lienee osallisena valtaosaan nykynuorten ja hieman vanhempienkin ihmisen henkisistä ja hermostollisesta pahoinvoinnista.

Kun lähdetään palauttamaan luonnollista topologiaa tilaan, edetään sisältä ulospäin. Tämä on intuitiivisesti ymmärrettävissä fysiologisella vertauksella: sisäinen verenvuoto on vaarallisempi ilmiö kuin ihon pintaverenvuoto.

Kehon luonnollisen topologian palauttaminen

Kehon ulkoisen rajapinnan eheyttä voivat uhata huomaamatta pari teknistä asiaa. Toinen on vaatekerros, toinen teknologiset laitteet kuten älykello. Synteettiset vaatekuidut muodostavat kehon pintaan epäkoherentin sähkömagneettisen/lämpökentän ja tekniset laitteet taas ohjaavat ihmisen tarkastelemaan kehoaan algotritmisesti, joka vie huomion kehon kuuntelusta diskreetteihin konesignaaleihin.

Luonnonkuitujen kuten merinovillan terveysvaikutuksista on tehty tieteellistä tutkimusta. Älykellojen terveyshaittatutkimukseen en ole omakohtaisesti perehtynyt, mutta kokemuksellisesti niiden huomiota katkova taipumus on tullut todettua niin omakohtaisesti kuin lähipiirissäkin.

Suoliston rajapinta ja laaja ravinnon teema onkin kokonaan toinen asia. Tässä yhteydessä tyydyn totetamaan, että ruuan muoto on yhtä tärkeä seikka kuin sen kemiallinen koostumus. Verrannollisesti kemiallisesti identtisen rautanaulan ja rautakuulan nieleminen johtaa erilaisiin seuraamuksiin. Nyrkkisääntönä pitkälle pääsee jo välttämällä ultraprosessoituja ja teollisesti tuotettuja ruokia ja syömällä sitä minkä isoisovanhemmatkin olisivat ruuaksi tunnistaneet.

Topologiset suositukset kehon ulkoiseen rajapintaan:

1. Ihon pintaa vasten esimerkiksi merinovillaa tai muuta luonnonkuitua.
2. Luonnonmateriaalit petivaatteissa: lakanat, peitot, tyynyt. Porontalja on oma suosikkini makuualustana, mutta talja valitettavasti karvaa voimakkaasti. Tätä taipumusta voi hallita laittamalla taljan esim. pussilakanan sisään.
3. Ei jatkuvasti puettavia älylaitteita ihoa vasten. Sykemittari juoksulenkin aikana on eri asia kuin jatkuvasti ranteessa kulkeva kello tai sormus.

Kodin luonnollisen topologian palauttaminen

Kodin rajapinnassa eheyttä uhkaavat etenkin biologiesti vieras lämpökenttä, valokenttä ja äänikenttä. Sähköpatterit, ilmalämpöpumput, LED-valot, loisteputket, langaton säteily ja kodin sähköistys ylipäänsä tuottavat eriasteisia häiriökenttiä, jotka voivat pitkittyessään aiheuttaa niin henkisiä kuin hermostollisia vaivoja. Aihepiiri on niin laaja, ettei sitä kannatane lähteä kohta kohdalta purkamaan. Omakohtaisilla kokeiluilla voi selvittää, miten oma keho reagoi erilaisiin epäorgaanisiin kenttiin.

Topologiset suositukset kodin rajapintaan:

1. Lämmönlähteistä paras on luonnollisesti puu. Puulämmitys lämmittää rakenteet tasaisesti jättämättä tilaan kylmiä pisteitä. Jos puulämmitys ei ole mahdollinen, vesikiertoinen lattialämmitys ja infrapunalämmitys ovat myö biologisesti yhteensopivia vaihtoehtoja.
2. Valaistuksessa suosin itse hehkulamppuja ja kynttilöitäkin silloin kuin vähempikin valo riittää. Nämä jäljittelevät parhaiten auringon ja tulen luonnollista spektriä. Jos LED-valoista tuntuu mahdottomalta luopua, sinivaloblokkerisilmälasit ajavat myös asiansa. Näistä on iloa myös työpaikoilla, kauppakeskuksissa ja muissa paikoissa jossa keinovaloaltistus on hallitsematonta.
3. Melun vähentäminen. Koneiden äänet voivat muodostaa kodin sisätiloissa jatkuvan häiriötekijän, samalla peittäen alleen luonnolliset ulkoa kantautuvat äänet kuten linnunlaulun ja sateenropinan ja tuulen. Täysillä käyvä ilmalämpöpumppu on tässä ryhmässä merkittävimpiä harmonian rikkojia, mutta myös jääkaapit, pakastimet ja ilmanpuhdistimet voivat tehdä kodin äänimaailmasta epäharmonisen.
4. Ikkuna tai ovi raollaan tapauskohtaisesti. Avoin ikkuna tai ovi tuo ulkoa sisälle niin luonnollisen ilmavirtauksen kuin luonnon ääniäkin.

Ulkotilan luonnollisen topologian palauttaminen

Oma ulkotila toimii luonnollisena puskurina ulkomaailmaa vastaan. Tässä rajapinnassa eheyttä uhkaavat etenkin keinotekoinen valokenttä ja äänikenttä sekä ei-toivotut ihmiset: esimerkiksi ohikulkijat, liikenteen melu, katuvalot, viereisten palstojen avohakkuut sekä tuulivoimaloiden välke. Paras suojautumiskeino on valita tarkkaan asuinpaikkansa, vaikka istutuksilla voi toki rakentaa näkösuojaa ja vähentää myös äänten kulkeutumista.

Topologiset suositukset kotitilan rajapintaan:

1. Riittävän iso tontti. Hehtaarin tila tuo jo jonkinlaista suojaa, jos talo on sijotettu tilan keskiosille.
2. Naapuruston kartoitus ennen tontin hankintaa. Kannattaa selvittää alueelle mahdollisesti suunnitellut tuulivoimala/datakeskus/kaivos ym. hankkeet etukäteen. Myös tontin ääni/valoympäristöstä saa jonkinlaista kuvaa jo paikkaa valitessa. Valosaaste peittää tähtitaivasta ainakin osittain valtaosassa Suomea, joten tätäkin asiaa voi olla syytä tarkastella etukäteen.
3. Puustoinen aita tontin reunoilla on tärkeä suojakeino siinä vaiheessa kun tila on jo hankittu ja asetuttu asumaan.
4. Vesielementin tuominen tontille. Jos tontti ei sijaitse veden äärellä, pienenkin lammen kaivaminen muuttaa ympäristöä. Vesi on topologisesti yhtä kuin elämä.

Teknisten rajapintarikkojien eristäminen

Nykymuotoisten älypuhelinten myyminen olisi luultavasti kriminalisoitu kovien huumeiden tavoin, jos yhteiskunnallinen ymmärrys niiden vaikutuksista ihmiseen olisi täysin selvä ja ymmärretty.

Hallitsemattomasti käytetty älylaite kykenee käytännössä rikkomaan kaikki kolme ihmisen rajapintaa. Se rikkoo kehon rajapinnan taskussa, saaden ihmisen reagoimaan ulkoisiin signaaleihin. Se kykenee rikkomaan kodin rajapinnan, tuoden niin somejulkkikset kuin väkivaltarikolliset parassosiaalisiksi pöytävieraiksi. Se rikkoo myös oman ulkotilan rajapinnan kulkemalla mukana katkotta taskussa kotipihasta julkiseen tilaan. Tämä tekee älypuhelimesta erityisluontoisen kapistuksen. Se kulkee kaikkien kolmen rajapinnan läpi, sekoittaen hermostollisesti sisäisen ja ulkoisen todellisuuden keskenään. Hermosto voi alkaa sijoittaa ilmiöitä vääriin tiloihin ja tulkita esim. someraivonpostauksen perheriidan tavoin tai tekoälydialogin kuin sisäisenä puheena.

Topologiset suositukset rajapintarikkojien käyttöön:

1. Hajauta toiminnot useaan eri laitteeseen. Yksi laite reissaa kodin ja julkisen tilan väliä ja mahdollistaa läheisille viestittelyn. Toinen laite on työntekoa varten. Kolmas laite on viihdettä varten. Tämä pitää hermoston rajat eheämpinä.
2. Säilytä laitteita omilla paikoillaan eri tiloissa poissa näkyvistä. Kunkin laitteen käyttö on sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Viihdelaite on olohuoneen laatikossa tai kankaalla peitettynä. Verkkopankki aukeaa työpisteen pöytäkoneelta. Yhteydenpitopuhelin on esimerkiksi eteisessä kuten lankapuhelin menneinä aikoina konsanaan.
3. Säilytä autonomia. Sulje verkkoyhteys aina kun mahdollista. Päivitä laitteet silloin kuin sinulle sopii, ei niin että laite päivittää itseään autonomisesti. Lataa viihde mieluummin omalle laitteelle kuin katso suoraa streamia.
4. Käytä somea lähtökohtaisesti julkisissa tiloissa ja promptaa tekoälyä kuin mitä tahansa ohjelmoitavaa konetta inhimillistämättä sitä. Tämä auttaa pitämään hermoston rajapinnat eheinä.

Lopuksi

Tarvitsemme aivan uudenlaisia ajattelutapoja selvitäksemme niistä haasteista, mitä yhä suuremman osan maanpinnasta valtaava teknologinen matriisi tuo tullessaan. Topologista ajattelua voi ajatella matemaattisena ja geometrisenä immuunijärjestelmänä. Havainnoimme mikä ympäristössämme tilassa on pielessä ja poistamme häiriötekijän muutamalla tilan rakennetta.