Ympäristöpsykologinen tutkimus on pitkälti yksimielistä: urbaanit ympäristöt ovat ihmistä kuormittavia, luontoympäristöt ihmistä palauttavia. Tässä kirjoituksessa menen asiassa pintatasoa syvemmälle. Ympäristöpsykologinen tutkimus tarkastelee tiloja lähinnä 2D-pintoina ja yksittäisinä elementteinä: vihrealueina, ikkunanäkyminä, linnunlauluna. Todellisuudessa tila on kolmiulotteinen virtaava kenttä, joka sisältää useita kriittisiä rajapintoja. Kun tarkastelee tiloja tästä laajemmasta näkökulmasta, avautuu uudenlainen käsitys siitä, millainen tila on hermostollisesti elvyttävä, millainen taas kuormittava.

Ensimmäinen olennainen käsite tilallisen ymmärryksen avautumisen kannalta on topologinen tila. Topologia on matematiikan osa-alue, jota kutsutaan myös muovailuvahamatematiikaksi. Topologian näkökulmasta kappale on yhtenäinen, jos sitä voi venyttää muovailuvahan tavoin kappaleen yhtenäisyyttä rikkomatta. Käytän tässä yhteydessä topologia-sanaa geometria sanan sijaan, sillä topologia ohjaa tarkastelemaan maailmaa kolmiulotteisena organismin ja ympäristön välisenä virtaavana rajapintajärjestelmänä subjekti-objekti-suhteiden ja kaksiulotteisten staattisten pintojen sijaan.

Toinen olennainen käsite on rajapinta. Rajapinnassa kohtaavat kaksi eri topologiaa, sisäinen ja ulkoinen. Rajapinnat säätelevät mitkä asiat pysyvät sisällä ja mitkä ulkona. Ihmisen neljä tärkeintä rajapintaa ovat suolisto, iho, kodin seinät, ulkoalueen tontin rajat. Rajapintojen pyhyys on intuitiivisesti ilmeinen asia: niiden suoja on kirjattu lakikirjaan asti. Oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja kotirauhaan.

Kolmas olennainen käsite on informaatioteknologinen rajapintaläpäisin. Äärimmäisin esimerkki rajapintaläpäisimestä on jatkuvasti internetiin kytketty, autonomisesti toimiva, itsekseen ääntelevä ja värisevä taskussa mukana kulkeva älylaite. Tällainen vempele läpäisee niin kehon kuin kodin rajapinnat. Rajapintaläpäisimet lienevät osallisena huomattavaan osaan nykynuorten ja hieman vanhempienkin ihmisen henkisestä ja hermostollisesta pahoinvoinnista. Fysiologista vertausta pohtiessani olen päätynyt ajattelemaan, että ajattelemattomasti mukana kulkevat älylaitteet tekevät topologisesti hermoston eri kerroksille saman mitä vuotava aivoverieste tekee aivoille tai vuotava suoli verenkierrolle.

Neljäs olennainen käsite on topologinen inversio. Topologisessa inversiossa hermosto alkaa suosia abstraktia symbolia sen sijaan, että se toimisi ensisijaisesti sen todellisuuden mukaan, jota symboli esittää. Esimerkkejä:

1. Tee palkkatyötä saadaksesi elannon rahana. Inversio: Elä tehdäksesi rahaa.
2. Jaa merkityksellisiä kokemuksiasi toisten kanssa. Inversio: Kerää sosiaalista statusta somessa kokemuksillasi.
3. Tutki merkityksellisiä asioita. Inversio: Tee tutkimusta kerätäksesi tutkimusviittauksia uraasi edistääksesi.

Sivuan topologista inversiota tässä kirjoituksessa lähinnä viimeisessä osiossa, topologia, aika ja aikainversio.

Kehon luonnollisen topologian palauttaminen

Kun lähdetään palauttamaan luonnollista topologiaa tilaan, edetään sisältä ulospäin. Tämä on intuitiivisesti ymmärrettävissä fysiologisella vertauksella: sisäinen verenvuoto on vakavampi ilmiö kuin ihon pintaverenvuoto.

Suoliston rajapinta ja laaja ravinnon teema jäävät tarkemman käsittelyn ulkopuolelle. Tässä yhteydessä tyydyn totetamaan, että ruuan muoto on yhtä tärkeä seikka kuin sen kemiallinen koostumus. Verrannollisesti kemiallisesti identtisen rautanaulan ja rautakuulan nieleminen johtaa erilaisiin seuraamuksiin. Nyrkkisääntönä: pitkälle pääsee jo välttämällä ultraprosessoituja ja teollisesti tuotettuja elintarvikkeita ja syömällä sitä minkä isoisovanhemmatkin olisivat ruuaksi tunnistaneet.

Valtaosa innokkaista saunojista jakanee näkemyksen, että esimerkiksi savusaunassa saunominen on miellyttävämpää ja palauttavampaa kuin sähkösaunassa saunominen. Lämpö ei ole vaan lämpöä vaan sillä on tilassa tietty rakenne ja virtaus. Samalla rakenne/virtauslogiikalla voidaan analysoida myös esimerkiksi ruuanvalmistuksen synnyttämiä lämpökenttiä. Leivinuunissa haudutettu pataruoka voittaa milloin tahansa saman pataruuan mikrossa kypsennettynä. Ruuanvalmistusmenetelmistä olen hahmotellut seuraavaa taulukkoa, jota ei kannattane ottaa absoluuttisena totuutena, mutta ehkä kuitenkin suuntaa-antavana:

Menetelmä	Lämpökentän muoto	Lämpökentän evolutionaarinen yhteensopivuus
Leivinuuni	tilallinen massalämmitys	5/5
Puuliesi	fraktaalinen, epähomogeeninen	4/5
Valurautapannu/pata	kerroksellinen, epähomogeeninen	4/5
Kaasuliesi	liekkifraktio, pistemäinen	3/5
Sähköliesi	tasainen, matriisinen	2/5
Sähköuuni	tasainen, laminaarinen	2/5
Induktioliesi	diskreetti, tekninen	1/5
Mikroaaltouuni	diskreetti, solmupisteinen	1/5

Suoliston rajapinnasta päästäänkin ihon rajapintaan. Sen eheyttä voivat uhata huomaamatta pari teknistä asiaa. Toinen on vaatekerros, toinen teknologiset laitteet, kuten älykello. Synteettiset vaatekuidut muodostavat kehon pintaan epäharmonisen kentän ja tekniset laitteet taas ohjaavat ihmismielen tarkastelemaan kehoaan algotritmisesti, joka vie huomion pois kehon kuuntelusta diskreetteihin ärsykkeisiin.

Yleisempänäkin periaatteena voisi sanoa, että diskreeteillä numeerisilla ärsykkeillä näyttäisi olevan kyky kaapata ihmisen hermoston poikkeuksellisen voimakkaasti, oli kyse sitten sijoittajan tuottoprosentista, työläisen kellonajasta tai laihduttajan vaa’an näyttämistä kilogrammoista. Yksi numeerinen muuttuja voi määrittää algoritmisesti ihmisen tai kokonaisen yhteisön elämän suunnan.

Topologiset suositukset kehon ulkoiseen rajapintaan:

1. Ihon pintaa vasten luonnonkuitua. Luonnonkuiduissakin on eroja. Merinovilla tuntuu ylivoimaiselta puuvillaan nähden.
2. Luonnonmateriaalit petivaatteissa. Lakanat, peitot, tyynyt. Porontalja on ollut oma suosikkini makuualustana univaikeuksien vaivatessa, mutta talja valitettavasti karvaa voimakkaasti. Tätä taipumusta voi hillitä laittamalla taljan esim. pussilakanan sisään.
3. Ei jatkuvasti puettavia älylaitteita ihoa vasten. Satunnainen sykemittaus juoksulenkin aikana on topologisesti eri asia kuin jatkuvasti kehoon kiinnitetty kello tai sormus. Työkalu vs. hermostoon vähitellen kiinni kasvava implantti.

Kodin luonnollisen topologian palauttaminen

Kodin rajapinnassa eheyttä uhkaavat etenkin biologisesti vieras lämpökenttä, valokenttä ja äänikenttä. Sähköpatterit, ilmalämpöpumput, LED-valot, loisteputket, langaton säteily ja kodin sähköistys ylipäänsä tuottavat eriasteisia häiriökenttiä, jotka voivat pitkittyessään aiheuttaa niin henkisiä kuin hermostollisia vaivoja. Aihepiiri on niin laaja, ettei sitä kannatane lähteä kohta kohdalta purkamaan. Omakohtaisilla kokeiluilla voi selvittää, miten oma keho reagoi erilaisiin epäorgaanisiin ja orgaanisiin kenttiin.

Topologiset suositukset kodin rajapintaan:

1. Lämmönlähteistä paras on luonnollisesti puu. Puulämmitys ja erityisesti varaava puulämmitys lämmittää rakenteet tasaisesti jättämättä tilaan kylmiä pisteitä. Jos puulämmitys ei ole mahdollinen, vesikiertoinen lattialämmitys ja infrapunalämmitys ovat myös biologisesti hyvin yhteensopivia vaihtoehtoja.
2. Valaistuksessa suosin itse hehkulamppuja ja kynttilöitäkin silloin kuin vähempikin valo riittää. Nämä jäljittelevät parhaiten auringon ja tulen luonnollista spektriä. Jos LED-valoista tuntuu mahdottomalta luopua, sinivaloblokkerisilmälasit ajavat myös asiansa. Näistä on iloa myös työpaikoilla, kauppakeskuksissa ja muissa paikoissa, joissa keinovaloaltistus on hallitsematonta.
3. Melun vähentäminen. Koneiden äänet voivat muodostaa kodin sisätiloissa jatkuvan häiriökentän, samalla peittäen alleen luonnolliset ulkoa kantautuvat äänet kuten linnunlaulun, sateenropinan ja tuulen. Täysillä käyvä ilmalämpöpumppu on tässä ryhmässä kovaäänisimpiä harmonian rikkojia, mutta myös jääkaapit, pakastimet ja ilmanpuhdistimet voivat tehdä kodin äänimaailmasta epäharmonisen.
4. Ikkuna tai ovi raollaan tapauskohtaisesti. Avoin ikkuna tai ovi tuo ulkoa sisälle niin luonnollisen ilmavirtauksen kuin luonnon ääniäkin.

Ulkotilan luonnollisen topologian palauttaminen

Oma ulkotila toimii luonnollisena puskurina julkista ulkotilaa vasten. Tässä rajapinnassa eheyttä uhkaavat etenkin keinotekoinen valokenttä ja äänikenttä sekä ei-toivotut kulkijat: esimerkiksi ohikulkijat, liikenteen melu, katuvalot, viereisten palstojen avohakkuut sekä tuulivoimaloiden välke.

Topologiset suositukset kotitilan rajapintaan:

1. Riittävän iso tontti. Hehtaarin tila tuo jo puskuria, jos talo on sijotettu tilan keskiosille.
2. Naapuruston kartoitus ennen tontin hankintaa. Kannattaa selvittää alueelle mahdollisesti suunnitellut tuulivoimala/datakeskus/kaivos ym. hankkeet etukäteen. Myös tontin ääni- ja valoympäristöstä saa jonkinlaista kuvaa jo paikkaa valitessa. Valosaaste peittää öistä tähtitaivasta ainakin osittain valtaosassa Suomea: tätäkin asiaa voi olla mielekästä tarkastella etukäteen.
3. Puustoinen aita tontin reunoilla. Suojaa niin katseilta kuin mahdollisilta avohakkuunäkymiltäkin.
4. Vesielementin tuominen tontille. Jos tontti ei sijaitse veden äärellä, pienenkin lammen kaivaminen muuttaa ympäristöä elämällä suotuisampaan suuntaan.

Informaatioteknologisten rajapintaläpäisimien eristäminen

Nykymuotoisten älypuhelin-sovellusyhdistelmien myyminen olisi luultavasti kriminalisoitu kovien huumeiden tavoin, jos yhteiskunnallinen ymmärrys niiden vaikutuksista ihmiseen olisi selvä ja ymmärretty. Sinänsä älypuhelin itsessään on harmiton laite: se on vain kuin neula, jolla ”digitaaliset huumeet” ihmiseen kulkevat.

Hallitsemattomasti käytetty älypuhelin kykenee käytännössä rikkomaan kolme ulointa rajapintaa. Se rikkoo kehon rajapinnan taskussa, saaden ihmisen reagoimaan ulkoisiin ärsykkeisiin kuin ne tulisivat hänen omasta hermostostaan. Se kykenee rikkomaan kodin rajapinnan, kyeten tuomaan kotiin erilaisia etä-ärsykkeitä, kuten ”parasosiaalisia pöytävieraita”. Se rikkoo myös oman ulkotilan rajapinnan kulkemalla mukana katkotta kotipihasta julkiseen tilaan. Tämä tekee älypuhelimesta erityisluontoisen kapistuksen. Se kulkee kolmen uloimman rajapinnan läpi, sekoittaen hermostollisesti sisäisen ja ulkoisen todellisuuden keskenään. Hermosto voi alkaa sijoittaa ilmiöitä vääriin kerroksiin ja tulkita esim. someraivopostauksen kuin perheriidan tai keinoälydialogin kuin sisäisenä puheena. Kaupunkialueella ulkoillessa voi tehdä myös havainnoin, että jos huomion suunnasta voi mitään päätellä, monelle älylaite näyttäisi olevan tärkeämpi kuin oma lapsi tai koira.

Topologiset suositukset rajapintarikkojien käyttöön:

1. Laitteiden säilytys omilla paikoillaan eri tiloissa poissa näkyvistä. Kunkin laitteen käyttö on sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Viihdelaite on olohuoneen laatikossa tai kankaalla peitettynä. Verkkopankki aukeaa työpisteen pöytäkoneelta. Yhteydenpitopuhelin on esimerkiksi eteisessä kuten lankapuhelin menneinä aikoina. Netitön kännykkä ja Android/Apple-apit erikseen tabletissa on eräs toimiva yhdistelmä.
2. Toimintojen hajautus useaan eri laitteeseen. Yksi laite reissaa kodin ja julkisen tilan väliä ja mahdollistaa läheisille viestittelyn. Toinen laite on työntekoa varten. Kolmas laite on viihdettä varten.
3. Autonomian vaaliminen. Sulje verkkoyhteys aina kun mahdollista. Päivitä laitteet silloin kuin sinulle sopii, ei niin että laite päivittää itseään autonomisesti. Lataa viihde mieluummin omalle laitteelle kuin katso suoraa streamia. USB-A-USB-C-yhdistelmätikku mahdollistaa omien laitteiden väliset siirtymät vähäisellä kitkalla.
4. Eheän rajapinnan vaaliminen hermoston ja keinoälyohjelmistojen välillä. Kirjoita ajatuksesi ensin paperille ja kyselytä tekoälyä sillä mitä paperilla lukee. Tämä on puskuri mielen ja tekoälyohjelmiston välille. Keinoälyn tulostuksiin voi myös määritellä konemaisen semanttisen muodon, jotta esimerkiksi tulostusten mielestelevä tai empaattinen rakenne ei iske hermoon. Aja keinoälyä mieluummin paikallisesti omalta koneella kuin teknologiajättien pilvipalveluissa.
5. Ärsykkeiden korvaus topologisesti yhteensopivimmilla. Digiympäristöjen koviin rajapintarikkojiin kuuluvat esimerkiksi lyhytvideot, uutisvirrat ja pörssikurssit. Ärsykkeen muoto on katkonainen, nopea ja epäsäännöllinen. Esimerkiksi musiikki, podcastit ja ASMR-videot taas ovat jatkuvia, hitaampia ja säännönmukaisempia ärsykkeitä. Topologisesti ne ovat hermoston kanssa yhteensopivampia. Niiden ongelmat eivät piile ensisijaisesti ärsykeiden rakenteessa vaan siinä, jos ne alkavat korvata liiaksi todellisen elämän vuorovaikutuksia.
6. Digihygienia. Sometykkäykset ehdollistavat hermostoa liittämään sosiaalisen hyväksynnän diskreettiin numeeriseen ärsykkeeseen. Mieti tarkkaan mitä haluat jakaa. Arvio sisällöstä on helppo ottaa tiedostamattaan arviona itsestä ihmisenä. Inhimillisen haavoittuvuuden näyttäminen somessa taas on rajapinnan avaamista lähtökohtaisesti turvattomassa tilassa.Valikoi mitä julkisia verkkosisältöjäsi haluat säilyttää. Jos somesta ei halua poistua kokonaan, voi ottaa tavaksi poistaa esimerkiksi vuotta tai paria vanhemmat julkaisut. Työkoneelta ja muilta aktiivisesti käytössä olevilta laitteilta voi vastaavasti poistaa vanhat tiedostot. Omasta kokemuksestani digitaalisesta siivoamisesta tuleva tunne on eri tavalla vapauttava kuin tunne minkä kokee esimerkiksi ulkovaraston siivottuaan. Digitaalisista sisällöistä on tavallaan tullut osa hermoston rajapintaa niin kuin hämähäkin verkko on osa hämähäkin hermostoa. Vanhojen yhteyksien katkominen avaa tilaa uusille poluille.

Ajatustyön topologinen ergonomia

Moni tekee nykyään ajatustyötä, mutta ymmärrys ajattelun perusrakenteista on yhteiskunnassamme monin osin hukassa. Aivot ja mieli ovat kehittyneet alunperin kolmiulotteisessa tilassa virtaavaan liikkeeseen. Täten ne toimivat parhaiten silloin kun ihmisen liikemallit ovat myös mahdollisimman monimuotoisia ja ajattelu itsessään tapahtuu liikkeessä.

Topologiset suositukset ajattelijoille:

1. Topologisesti monimuotoinen liikkuminen. Polkujuoksu, tanssi, suunnistus, parkour, voimistelu, kalisteniikka, slacklining, sukeltaminen, jooga ym. Laajat liikekartat ovat ajattelijan peruskuntoa. Jos liikunta on pelkkää matolla juoksemista tai kuntosalilaitteiden eteen-taakse-veivausta, myös ajatus kulkee vaivattomimmin näitä samoja staattisia ratoja pitkin.
2. Äidinkielellä ajatttelu ja vasta sitten käännös vieraalle kielelle. Tämä oivallus vei ajatteluani valtavasti eteenpäin. Englanniksi ajattelu tuntui jäävän kiertämään aina abstrakteja kehiä. Kun aloin ajatella lähtökohtaisesti suomeksi, pääsin välittämästi paremmin kiinni keholliseen-tunteelliseen kokemukseen ja kykenin yhdistämään tämän abstraktiin ajatteluun. Seuraksena aloin ajatella enemmän kuvina ja tiloina.
3. Työskentely kynä/paperiyhdistelmällä ja tekstin muunto digimuotoon. Kynä-paperiyhdistelmä on jatkuva kolmiulotteinen virtaus, näyttöpäätetyöskentely taas katkonaista ja diskreettiä. Paperityöskentely tuo myös tilallisen puskurin ajatuksen ja digitaalisen järjestelmän väliin.
4. Ajatteluasennon vaihto. Ajattele välillä kävellessä, toisinaan seisoen pöydän äärellä, toisinaan lattialla istuen. Kehon muoto ajatellessa vaikuttaa itsessään hienovaraisesti muotoutuvien ajatusten muotoon. Erilaiset kehon asennot tuovat ajatteluun monimuotoisuutta.

Topologinen ensiapu

Kun viettää liian pitkiä aikoja teknologiseen ympäristöön uppoutuneena, hermosto saattaa menettää yhteyden kehoon. Olo voi tuntua hermostuneelta tai dissosioituneelta. Ihan kuin elämä olisi siirtynyt ympäristöstä pään sisään.

Silloin kun vahinko on jo tapahtunut, tehokkaimmaksi havaitsemani keino palauttaa yhteys kehoon on puusaunan ja kylmän luonnonveden yhdistelmä. Topologisesti tarkasteltuna hermosto joutuu koko ihon rajapinnan kattavassa äkillisessä kuuma-kylmä-kuuma-kylmä-vaihtelussa muuttamaan hermoston tilaa nopeasti kahden ääripään ärsykkeen välillä. Kehon signaalivirta maadoittaa mielen kohinakentän. Huomio palaa tilaan.

Jos saunaa ja vettä ei ole lähettyvillä, toinen kokeilemisen arvoinen keino on peitellä itsensä tiiviisti esimerkiksi makuupussiin tai painopeiton alle. Keho muodostaa näin yhtenäisen tiiviin tilan. Tässä tilassa voi sitten kosketella vasemmalla kädellään kehon oikeaa puolta ja oikealla kädellään kehon vasenta puolta. Tällainen bilatelaarinen synkronointi on tuttu esimerkiksi EMDR ja emotional freedom technique – menetelmistä. Fysiologisesti kaksijakoinen hermosto alkaa saada signaaleja vastakkaiselta puolelta ja täten muodostaa yhtenäistä tilakenttää.

Liikkuvampia menetelmiä taas ovat esimerkiksi rope flow -köysiharjoittelu tai sprinttijuoksu. Yhteinen nimittäjä aiempaan on hermoston bilatelaarinen synkronointi.

Topologia, aika ja aikainversio

Topologinen aikainversio on tilanne, jossa asiat tehdään hermostollisesti nurinkurisessa järjestyksessä. Verrannollisesti, pullo olutta heti aamulla herätessä on täysin eri asia kuin pullo olutta illalla ennen nukkumaanmenoa. Toinen esimerkki: ensin työ, sitten palkka. Ensin metsästät tai keräilet, sitten syöt. Ensin palkka, sitten työ taas tarkoittaa tilannetta, jossa eletään velaksi.

Palataan vielä tähän kirjoituksen alun kuvaan:

Piirros on siis tilallinen kuvaus rajapinnoista. Ilman ja maan rajapinta on vihreä-ruskea. Kodin ulkotilan ja sisätilan rajapinta on vihreä-oranssi.

Kun päivän aloittaa vaikkapa puolenkin tunnin ulkoilulla kierrelen ja kaarrellen lähitienoilla hermosto virittyy jo heti levon jälkeen luonnolliseen tilaan, liikkeeseen ja rytmiin. Maanpinnan koskettelun paljain käsin ja jaloin voi ajatella vielä parantavan virittymistä: puhutaan maadoittumisesta tai earthingistä. Toki esimerkiksi avantouinti maadoittaa vielä syvemmin, jos siihen sattuu olemaan mahdollisuus.

Kun päivä alkaa näin, syntyy luonnollinen järjestys: ihminen on ensin osa perustavaa todellista maailmaa, sitten käyttää abstraktia keinomaailmaa. Nurinkurinen järjestys taas on virittyä ensin olemaan osa keinomaailmaa ja käyttää sitten todellista maailmaa keinomaailmasta palautumiseen.

Sananen etätyöstä, sillä etätyö tekee rajapintojen tiedostamisesta erityisen tärkeää. Piirroksessa muun kodin ja työhuoneen rajaa kuvastaa rajapinta oranssi-keltainen. Paikallisen ja digitaalisen työskentelyn rajaa kuvastaa rajapinta keltainen- harmaa. Ja viimeisenä, paikallisen digityöskentelyn ja verkkotyöskentelyn rajaa kuvastaa rajapinta harmaa-musta.

Etätyöläisen luonnollista arkijärjestystä voisi jäsennellä seuraavaan tapaan: ulkoilu → suihku & aamiainen ym. → työskentelyä esim. kynä/paperimenetelmällä → avataan kone ja tehdään asioita paikallisesti → avataan verkko ja katsotaan mitä työyhteisössä on tapahtunut → viimeisenä surffataan someen tai uutissivustoille, jos se ylipäänsä koetaan tärkeäksi.

Ihmisellä ei ole sisäsyntyistä evoluutiohistoriassa kehittynyttä vaistoa järjestää keinomaailman rajapintoja oikeaan järjestykseen suhteessa fyysisiin rajapintoihin. Jos aloitetaan päivä toisensa jälkeen verkosta, hermosto alkaa suosimaan korkeimman abstraktiotason symbolista järjestelmää ensisijaisena reaalitodellisuutena. Karttaa erehdytään pitämään maastona.

Vielä sananen tilasiirtymistä kaupunki- ja maaseutuympäristön välillä. Olen tehnyt sellaisen havainnon, että oma hermostoni tahdistuu rauhallisempaan rytmiin kaupungista maalle siirryttäessä noin kahdessa vuorokaudessa. Erämaassa tahdistuminen luontoon on luonnollisesti syvempää kuin tavanomaisessa maaseutuympäristössä. Maalta kaupunkiin siirtyessä hermostoni taas ”ylikellottuu” kaupunkirytmiin noin kolmessa vuorokaudessa.